Syksyn viimeinen hellepäivä @ Pietarhovi |
Smolnyn katedraali |
Lopetin vaihto-opiskelun kuukauden etuajassa ja aloitin työt toukokuun alussa. Töiden puolesta kesä on ollut haasteita ja mielenkiintoisia tehtäviä täynnä. Työympäristönä Venäjä on täysin erilainen kuin Suomi, sen oppii nopeasti.. Byrokratia on raskas ja luotettavien ihmisten ja yhteistyökummpaneiden löytäminen on haastavaa. Toisaalta taas työ on hyvin palkitsevaa ja mielenkiintoista. Suomalaiselle työvoimalle kyllä riittää tässä maassa kysyntää, sillä yritykset haluavat sisäistää suomalaisia toimintatapoja ja näin tehostaa omaa toimintaa. Suosittelen kaikkia, ketä kiinnostaa Venäjän työmarkkinat, lähtemään ja kokeilemaan. Matka Suomeen on lyhyt ja kotiin pääsee tarvittaessa samana päivänä. Eikä tässä aiheessa voi sivuuttaa expattien palkkausta, joka varmasti on jokaiselle myös yksi motivaattori. Kehittämistä ja tekemistä riittää!
Sitten hiukan asioista, jotka on ihastuttanut ja vihastuttanut tässä maassa:
Komia oli myös Pushkin.. |
Perhesuhteet: Tärkein asia venäläiselle on perhe. Siitä pidetään huolta ja se pitää huolta. Venäjällä yhteiskuntaan ja naapureihin ei ole ikinä voinut luottaa, joten perhe on aina ollut ainut joka pitää yhtä tilanteessa kuin tilanteessa. Ja se näkyy! Keskustelin yhden venäläisen kaverin kanssa vanhustenhuollosta ja kerroin, että mummini asuu Suomessa vanhustenkodissa. Hän ei ymmärtänyt asiaa lainkaan ja sanoi ettei ikinä voisi laittaa vanhempiaan tai isovanhempiaan moiseen laitokseen. Perustelin kuitenkin, että Suomessa vanhus saa ehdottomasti parasta hoitoa vanhustenkodissa. Oma huone, hyvä ruoka, virkistysretkiä, ammattitaitoinen henkilökunta, 24/7 huolenpito, saman ikäistä seuraa, sukulaiset ja ystävät käyvät katsomassa ja aina halutessaan pääsee kyläilemään näitten luo. Toki ymmärrän kaverini näkökannan asiaan, sillä täällä käsite "vanhustenkoti" on hiukan muuta kuin suomessa. Tämänkin suhteen ollaan kehityksessä jäljessä kymmeniä vuosia, eikä tilanteelle näy merkittävää muutosta lähitulevaisuudessa. Tämä johtuu lähinnä yhteiskunnan talousrakenteesta, joka poikkeaa eurooppalaisesta todella merkittävästi. Joka tapauksessa on ihailtavaa, miten venäläiset kunniottavat perhettään ja läheisimpiään. Eikä tämä välittäminen jää ainoastaan perhetasolle, vaan pätee myös ystävyyssuhteissa. Jos apua jossain asiassa tarvitsee, niin venäläinen ystävä varmasti sitä tarjoaa.
Sotilasmarssi Punaisella torilla Moskovassa, melko gonahtanutta oli toiminta ;) |
Talous: Ansiotulon verotus on kaikille sama, 13%. Venäläisen keskitulot ovat vuodessa reilut 6000€ ja ihminen luokitellaan rikkaaksi jos tienaa rapiat 12k vuodessa. Noilla paaluilla ei hirveesti riehuta! Venäjällä ihmiset on joko helvetin rikkaita tai köyhiä, keskiluokkaa ei ole käytännössä ollenkaan. Korruptiota esiintyy joka puolella ja siitä eroon pääsy tuntuu parhaillaan mahdottomalta. Yksi syy korruptioonkin on varmasti pienet tulot, sillä lisätuloja on jotenkin saatava jos perheen isä tienaa 500€/kk ja sillä pitäisi elättää nelihenkinen perhe. Olisiko siis progressiivinen verotus avain myös korruption kitkemiseen? Maata hallitsevat tahot taas haluavat pitää vallan tiukasti näpeissään ja tähän tarvitaan vaikutusvaltaisimpien ihmisten tukea. Tuen saamiseksi tulee tietysti ajaa näiden tukijoiden asioita ja mikäs muukaan siellä olisi suuremmassa roolissa kuin rikkaiden pieni verotus. Demokratiasta ei siis todellisuudessa ole tietoakaan, ainakaan jos Suomeen verrataan.
Terveydenhuolto: En ole venäläisessä sairaalassa onneksi ikinä päässyt vierailemaan, mutta tarinaa kuulut senkin edestä. Maan talousrakenne on aina ollut sellainen, että tuottavaa toimintaa tuetaan. Varsinkaan Neuvostoliiton aikana yksittäisen ihmisen elämä ei merkannut mitään ja sairaathan vaan kasvattivat miinusmerkkiä valtion kassassa. Tämän vuoksi terveydenhuoltoon ei olla ikinä panostettu enempää kuin on pakko ja se näkyy voimakkaasti tänäkin päivänä. Lääkärin keskiansiot on n. 500€/kk, työolosuhteet hanurista ja vaatii pitkän koulutksen. Tämän vuoksi lääkiksen oppilaskanta Venäjällä koostuu henkilöistä, jotka ei mihinkään muulle tieteenalalle kyenneet. Juurikaan ketään ei lääkäriksi vapaaehtoisesti halua. Yksityisen sektorin sairaalat taas on asia erikseen, sillä niissä palvelu on kuin viiden tähden hotellissa. Kutsun näitä vakuutusyhtiö-sairaaloiksi, sillä ne pyörivät täysin vakuutusyhtiöiden rahoilla. Asiakkaina on ulkomaalaisia, joilla on matkavakuutukset, eikä heidän tarvitse siis henkilökohtaisesti maksaa hoidosta. Taksat on jumalattomat kun tällaisessa lafkassa asioi, mutta mitäs sen väliä kunhan ei oma tili kuihdu. Näihin siis ei normaaleilla venäläisillä ole mitään asiaa ja nämä muodostavat vain murto-osan maan terveydenhuollosta. Eli niin tässäkin, kuin monessa muussakin asiassa tässä maassa: Rahalla saa ja hevosella pääsee.
Uuden vuoden reivit asuntolalla Joosen, Zdenekin ja Martcin kanssa |
Koulutus: Itsellä on lukuvuoden verran kokemusta venäläisestä yliopistosta ja se on kyllä antanut vahvat mielipiteet tästä otsikosta. Venäläistä yliopistoa voi verrata suomalaiseen ylä-asteeseen; vapauksia ei oppilailla ole ja opiskelu tapahtuu luokittain. Opetuksen taso on mielestäni heikko ja oleellisten asioiden sijaan keskitytään merkityksettömiin yksityisseikkoihin. Opettaja on kuin kurko, jonka sanomaa ei voi kyseenalaistaa vaan on aina oikeassa. Opetusmetodit ovat myös edelleen melko vanhoolliset ja tietokoneita ei yliopistolta paljoa löytynyt, vaan kaikki hoidettiin paperitse. Lukukausimaksut ovat myös merkittävät, jos suhteuttaa keskituloihin. Meidän yliopistossa lukukausi maksaa n.2500€, mutta opiskella voi myös erilaisten stipendien avulla. Yleistä on myös kahden tutkinnon suorittaminen, sillä ensimmäinen yliopisto aloitetaan 17-vuotiaana ja sen päättää yleensä vanhemmat, sillä hehän lystin maksavatkin. Valmistuttuaan nuori kuitenkin tajuaa, ettei tämä nyt ihan ollutkaan se hänen juttunsa.. Arvostus suomalaista koulutusjärjetelmää kohtaan on kasvanut todella paljon vuoden aikana.
Maskuliini vs. feminiini: Miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta ei tässä maassa voi puhua muuten, kuin että myös naisilla on äänestysoikeus. Naisten palkkaus jää kauas miehistä ja etenemismahdollisuudet ovat myös merkittävästi heikommat. Venäjällä asia nähdäänkin niin, että naisen paikka on kotona pitäen huolta lapsista ja kodista. Mies taas kantaa leivän pöytään ja viettää huomattavasti vähemmän aikaa kotona. Alkoholin käyttö on myös miesten juttu, naiselle ei juopottelu ole soveliasta. Miehet kyllä ottavat sitten senkin edestä, joka varmasti vaikuttaa nuoreen elinikäennusteeseen: 59v. Eläkkeelle mies pääsee 60 vuotiaana, eli suurin osa venäläisistä miehistä ei ikinä ehdi eläkkeelle asti. Mites sitten käy vaimon kun hän jää leskeksi? Vaimo ei ole käynyt kymmeniin vuosiin töissä ja perheen pienistä tuloista johtuen säästäminen on ollut lähes mahdotonta. Lisäksi eläkejärjestelmä yskii ja pahasti. Tässä kohtaa ainut vaihtoehto on muuttaa lastensa kanssa asumaan, mikäli katuelämä ei napostele. Eli kun tilanne on täällä tämä, niin ymmärrän hyvin kaverini mielipiteen vanhustenhuollosta.
Yksi jännä seikka on myös panostus ulkonäköön. Naiset panostavat viimeisen päälle siihen miten kauniilta näyttävät, kun taas miesten ulkonäkö on huomattavasti huolittomampi. Sukka-sandaalit, raitaverkkarishortsit, vyölaukku, takapiiska... Päivittäin näkee kaupungilla kyllä sellasia pariskuntia että pakko oikein pysähtyä miettimään, huh huh!
KHL All Star game: Jashin vs. Jagr |
Kevään ensimmäinen auringonpalvoja |
Päälimmäinen tavoite tänne lähtiessäni oli kielen oppiminen. Tavoitteet oli korkealla ja myöhemmin mietittynä ne eivät olleet mitenkään realistiset. Aikaisemmin olen opiskellut yliopistossa vuoden venäjää ja kuvittelin, että kyllähän vuodessa täällä sitä nyt oppii täydellisesti puhumaan. No ihan ei näin käynyt :D Täydellisestä ollaan kaukana ja päivittäin tulee tilanteita etten ymmärrä mistä puhutaan. Pystyn kuitenkin kaikki arkipäiväiset asiat hoitamaan venäjäksi ja käymään pinnallisia small-talkeja natiivien kanssa. Täällä ollessa on oppinut huomattavasti rohkeammin käyttämään vierasta kieltä. Vaikka ei tiedä jotain sanaa ja tietää tekevänsä virheitä, niin pystyy selittämään asian niin että tulee ymmärretyksi. Jos vertaa siihen miten hyvin englanti tai ruotsi taittui parin vuoden opintojen jälkeen, niin painitaan ihan eri sarjassa. Ainahan voisi olla paremmin, mutta olen mielestäni saavuttanut tavoitteeni ja joka tapauksessa tästä jatketaan Suomessa, motivaatiota täynnä.
Divo Ostrovin huvipuistossa Outin ja Kaisan kanssa |
Voin lämpimästi suositella Pietaria vaihtokohteena ja jos kiinnostaa lähteä, niin meikäläiseen saa ottaa yhteyttä. Autan mieluusti järjestelyissä ja kerron lisää kokemuksistani! Haluan kiittää kaikkia jotka on jaksanu lukea tätä blogia ja toisaalta taas pahoitella päivityslaiskuuttani, eli kiitos ja anteeks! Ei muutaku kamat laukkuun ja nokka kohti uusia haasteita.. Suomalainen opiskelijaelämä: Here we come!
-The End-